Elokuvien turhat jatko-osat

Avenger -tiimi yhdessä
Lähde: Marvel

Elokuvien julkaisulistoja selaavaa saattaa vaivata outo tunne - “olen varmasti jo nähnyt tämän leffan”.  Tarkemmin tutkailtaessa déjà vu -tunne selittyy hurjalla jatko-osien, reboottien ja spinoffien määrällä. Pelkästään tänä vuonna Disney ja Marvel julkaisevat toistakymmentä megabudjetilla tuotettua jatko-osaa tai uudelleenfilmatisointia. Muutamat leffoista ovat kauan odotettuja ja aidosti mielenkiintoisia, kuten Hellboy, Captain Marvel ja miljoonien sydämiin jäänyt The Lion King. Muiden elokuvien menestys ja viihdyttävyys jää puhtaasti niiden brändin varaan. Tulossa ovat muun muassa Avengers: Endgame, Lego Movie 2, Toy Story 4, Men In Black 4 (International), Frozen 2, It: Chapter Two, Zombieland 2, The Addams Family, Charlies Angels ja Sonic the Hedgehog.

Suuria sykähdyksiä nimet tuskin aiheuttavat kenellekään. Aiheet ja hahmot on jo puhkikaluttu. Avenger-leffoja alkaa olla jo TV-sarjan kauden verran ja universumin kaanon niin täynnä supervoimien läpäiseviä porsaanreikiä, ettei Tony Stark itsekään pystyisi niitä fiksaamaan. Ensimmäinen Lego Movie oli yksi parhaista leffoista vuosikausiin (ei-animoidut mukaanlukien) keräten lähes täydet pisteet Rotten Tomatoes -arvosteluissa. Se oli kuitenkin toteutettu tavalla joka toimii ehkä vain kerran.

Toy Story olisi pitänyt heittää lelulaatikon pohjalle kolmannen osan jälkeen, jolloin tarinasta puuttui kaari ja hahmoilta sydän. Mustapukuiset miehet ET-jahdissa jo neljättä kertaa on puhdasta rahastusta, vaikka uusi ohjaaja ja näyttelijät ovatkin kiinnostavia. Toisaalta monelle uudelleenlämmittely on pieni salainen pahe, joita nautitaan popkornin kylkiäisenä paremman viihteen puutteessa. Näitä leffoja katsoessa aivot voi huoletta jättää narikkaan.

Efektit on nähty, räjähdykset latteita ja juonet tuttuja. Kaiken kokenut elokuvissa kävijä kaipaa nyt eniten hyviä tarinoita, indie-leffoja ja aitoja roolihahmoja patsastelun tai poliittisen sanoman sijaan. Hollywoodilla on toisaalta isompiakin ongelmia setvittävänä kuin katoavat lipputulot. Harvey Weinsteinin tapauksen laukaisema #metoo -kampanja on tahrannut Enkelten kaupungin maineen. Jos se edes oli mahdollista - ottaen huomioon sen, miten ala on aina toiminut.

Positiivisena puolena mainittakoon, että Hollywood-koneisto on hiottu huippuunsa. 20 miljoonalla dollarilla saa tasaisen laadukkaan rainan vähemmän tunnetuilla näyttelijöillä ja usein näytönhaluisella, nousevalla ohjaajankyvyllä. 50 miljoonaa dollaria takaa studion markkinointikoneiston tuen, niminäyttelijöitä tai uutta nostetta kaipaavan takavuosien meganimen. Laita pöytään 100-250 miljoonaa dollaria ja reilusti tämän ylikin, niin koko koneisto valjastetaan tehtaan tavoin tietyn lopputulokseen saavuttamiseksi.

Jatko-osat toistavat, mutta myös loistavat

Jatko-osien tekeminen ei ole elokuvateollisuuden yksinoikeus. Samalla periaatteella tuotetaan spinoff -sarjoja megamenestyneistä TV-hahmoista tai lämmitettyjä uusintoja menneiltä vuosikymmeniltä. Tästä tuorein esimerkki on “Buffy, vampyyrintappaja” (1997-2003), josta tänä vuonna ollaan tekemässä reboot uuden näyttelijäkatraan voimin.

Peliteollisuus on sekin täynnä jatko-osia eri brändien puitteissa. FIFA, Call of Duty, Battlefield, ja Grand Theft Auto ovat vain joitain esimerkkejä peleistä, joiden saaga jatkuu vuodesta toiseen uusien osien myötä. Rautaa - ja rahaa - on taottava silloin, kun se on kuumaa. Sama asenne näkyy myös online casino -peleissä. Useat suositut slotit, kuten kasinostamme löytyvä Thunderstruck II, on jatko-osa jo ennestään menestyneelle pelille. Näin grafiikat, musiikki sekä toiminnot on saatu päivitettyä ajan tasalle, ja klassikkopeli herää entistä ehompaan eloon uusien onnekkaiden voittajien käsissä.

Jos jatko-osat toistavat itseään, ne kuitenkin loistavat tasaisuudellaan ja tuotantoarvoillaan. Kymmenien tai satojen miljoonien dollarien, sekä tuhansien ihmisten, työpanos näkyy ja kuuluu ruuduilla tavalla, joka on mahdollista vain megastudioiden voitelemissa rattaissa. Vuosikymmenten aikana vakiintuneet työtavat, ilmapiiri ja kulttuuri antavat yhdessä mahdollisuuden tehdä elokuvia nopeasti ja tehokkaasti. Olettaen, että toteutus ja oletettu tulos on juuri sitä mitä tilattiin. Ironista kyllä, yllättäviä juonenkäänteitä ja cliff-hangereita rakastava viihdeteollisuus inhoaa riskien ottoa kaikessa muussa.

Disneyn riskisijoitus

Disney maksoi Star Wars -brändistä neljä miljardia dollaria. Elokuvat olivat vain osa suunnitelmaa. Varsinaiseksi rahasammoksi suunniteltiin Tähtien Sotaan liittyviä leluja, joiden harvinaisista klassikkoversioista maksetaan tuhansia dollareita. Uusien filmien flopatessa sampo tyrehtyi. Tällä hetkellä sadat tuhannet avaamattomat lelulaatikot makaavat kauppojen varastoissa pölyttymässä, nuhjuisten alelaarien pohjalla tai tuotteiden kylkiäisenä, TV-shoppien tapaan. Uudet päähahmot, kuten Rey, eivät kiinnostaneet lapsia lelujen muodossa. Nyt vetoavat supersankarit trikoineen, joiden kuosissa on kivaa ja näyttävää leikkiä.

Disneyn rebooteille on monta syytä. Varmasti jo nyt otetaan huomioon tekijänoikeuksien raukeaminen, joka siintää kaukana tulevaisuudessa. Ensimmäisenä listalla on Mikki Hiiri -hahmon ensimmäinen piirretty Steamboat Willie. Viiden vuoden päästä, vuonna 2024, tämä kaikki on kenen tahansa kopioitavissa ja vapaasti kaupallisesti käytettävissä.

Väitteet 3D-grafiikan ja korkeiden tuotantoarvojen tarpeesta ovat markkinointipuhetta. Ohessa Emoji-elokuvan kaltainen netin kliseiden lähes rikollinen väärinkäyttö on sekin tuhoon tuomittua. Elokuvien tuottamiseen käytettyjen kuukausien aikana on tuhat uutta trendiä kuopannut kuolleet meemit useaan otteeseen. Hyvä tarina on ajaton ja toimii missä muodossa tahansa - vaikka tikku-ukkojen animaationa.

Rahat tai elokuvien henki

Uudelleenfilmatisointi ei ole automaattisesti huono merkki. Nostalgia vetää, ja nuoruudesta tuttuja hahmoja halutaan katsoa, vaikka tarina olisikin huttua. Tärkeämpi syy on kasvava sukupolvi. Vanhemmille tutut hahmot halutaan tutustuttaa tulevaisuuden kuluttajille. Vanhat leffat, kuten Bambi ja Lion King, ovat tänäkin päivänä edelleen lasten suosikkeja. Rosoiset animaatiot ja efektien puute on jopa virkistävää pikselimuotoiseen meemimössöön tottuneelle nuorisolle.

Loppukädessä raha puhuu. Mahdolliset häviöt eivät tunnu pelkästään lipputuloissa. 100 miljoonan tappio voi paperilla olla hyväksyttävä hinta riskinotosta miljardeja tahkoavalle yritykselle. Suursijoittajat eivät kuitenkaan näe asiaa näin. Heille tulojen jatkuvuus, tasainen kasvu ja elokuvakoneiston ennakoitavuus ovat tärkeämpää, kuin elokuvien taso tai jatko-osien määrä. Soppaa sekoittavat myös lakitekniset seikat. Vuosittain tuotetaan kymmeniä leffoja puhtaasti sopimusehtojen katteeksi. Kun tiedostaa tämän,  elokuvien, ajoittain yllättäviä, ohjaaja- tai näyttelijävaihdoksia, viivästyksiä ja erityisen huonoa lopputuotetta valkokankailla ymmärtää paremmin.

Musiikkiteollisuus ja piratismi Nettisivujen trendit ennen ja nyt